Valoa, valoa

Tänään on hyvä päivä: kirjoittaminen sujuu taas! Tätä se tipahdus tiesi, kuin olisi jokin solmu auennut ja langanpää löytynyt. Kieli on lankaa ja minä virkkuukoukku. Teen pitsiä, pannulappua, villapaitaa, mitä vain tahdotte.

Ja parvekkeelle laitan köynnöskrassia kaidelaatikoihin, takaseinälle kiipeilemään mustasilmäsusannaa, lattialle iso ruukku johon liljoja, tuliunikkoa ja mäkimeiramia, pöydälle kesäpäivänhattua kauniiseen ruukkuun. Sitten voisi ripustaa vanhaan pyykinkuivaussankaan amppelin, johon jotain roikkuvaista. Lobeliaa saisi valmiiksikasvatettunakin, mutta pitäisiköhän silti yrittää itse... Eli kuinka laiska on laiska?

Harmaata ja märkää

Se siitä talvesta sitten, piha on taas musta ja märkä. Onneksi edes aurinko on näyttänyt naamaansa. Nyt on päällä kamala talviväsymys, ei jaksaisi edes parveketta ajatella. Monta asiaa on mennyt erilailla kuin ajattelin ja olo on tyhjä.

Eniten ahdistaa, kun ei pysty kirjoittamaan. Muistikirjaan raapustuksia, mutta kun avaa jonkin vakavamman yritelmätiedoston, niin pää tyhjenee. Kahvia tulee juotua ämpäreittäin, ja sitten kädet tärisevät ja silmät sinkoilevat.

En tiedä, mitä tämä ennakoi - yleensä notkahdus on ennakoinut huikeaa uutista. Tai sitten ei tapahdu muuta kuin tulee kevät. Kuukauden päästä voi jo alkaa vaihtaa multia huonekasveille, pistokkaitakin aion ottaa paljon, kun jotkin kasvit alkavat olla puutuneen iäkkäitä. Ja sitten vielä vähän aikaa niin saa alkaa kylvää taimia parvekkeelle.

Oi aurinko, lämmitä.

Parveke lumihunnussa

Vihdoinkin täällä näyttää oikealta talvelta, lunta on kahlattavaksi asti. Lapset ovat innoissaan, kun pääsevät pulkkamäkeen ja hiihtämään ja lapioimaan. Joulun aikaan kävimme Rovaniemellä ja siellä lunta oli vyötäröön saakka, ja voi sitä riemua kun lapsoset möyrivät hangessa.

Parveke on valkoinen, mutta jotenkin surullisen näköinen. Muuten autio, mutta lattialla puoliksi lumen peittämänä lojuu paperinkeräykseen menevä pussi, joka on unohdettu viedä. Oven lähellä on pyöreitä sulamakohtia, niissä on jäähdytetty ruokalautasia.

Lauantaina kävin Runeberg-matineassa Porvoossa pitämässä alustuksen itsestäni. Hämmentäviä kaikki nämä palkintoehdokkuudet, mutta toisaalta tein niin tuskastumiseen asti töitä kirjan eteen, että mukavalta ne tuntuvat. Ja rohkaisevat jatkamaan tällä tiellä.

Mutta nyt muistin, että minun piti jo viime viikolla toimittaa lista kasveista, joita aion kasvattaa. Anteeksi, Mervi, teen sen mahdollisimman pian.

Myrskyisää,

mutta vain pään ja talon ulkopuolella. Aina se on yhtä hämmästyttävää, miten hiljaisuus ja tapahtumattomuus avartavat mieltä. Vähän kuin tyhjentäisi roskiksen.

Mutta tuo tuuli ulkona hiukan arveluttaa. Koko talo tärisee puuskissa ja ikkunat natisevat puitteissaan. Jopa vessanpöntön vedenpinta huojuu tuulen mukana. (Tämä on minusta tosi outoa, mutta DI-mieheni väitti asian olevan näin. Paineenvaihtelua.)

Tuuli ja köynnöskukat eivät sovi samalle parvekkeelle. Viime kesän MM-kisojen aikainen myrsky heitteli jopa painavat ruukut hyllyiltä lattialle, ja yksi niistä sirpaloitui ennen kuin ehdin hätiin ottamaan koppeja. Tämä tuottaa lisäpohdittavaa, pitäisiköhän ottaa yhteyttä ilmatieteen laitokseen. Vaikka tuskin ne suostuvat kesänpituisia ennusteita laatimaan. Kehottavat soittamaan pikkuilmoituksista löytyvään puhelinnumeroon, jonka palveluntarjoaja käyttää nimeä Meedio-Maija tai jotain.

Valamo on kyllä erinomainen työskentelypaikka, kun siellä ei voi oikein tehdä muuta. Hautausmaalla kävin Penttiä tervehtämässä, ristiin oli tullut tuplasti uhrikyniä sitten viime käynnin. Ja se munkkien laulu! Sametinpehmeät tenorit ja baritonit soivat yhteen puhtaasti kuin barokkihuilut. Ja se hypnoottisella bassolla messuava vanha parrakas munkki! Joka ihmeen ketterästi heittäytyy maahan ja siitä taas ylös. Olisi aloitteleville karatekoille ukemin mallia.

Kustannussopimus tehty

Tänään, perjantaina 13. tammikuuta, huitaisimme nimet Tärkeisiin Papereihin. Minun lisäkseni työryhmään kuuluu kasvien ja viljelyn asiantuntija sekä tekninen asiantuntija. Onneksi on noita oikeiden asioiden tuntijoita mukana, minun todellinen ammattitaitoni kun keskittyy lähinnä näiden sanojen viljelyyn. Mutta se onkin tärkein työsarkani tämän kirjan teossa.

Iltapäivän palaverin jälkeen lähdimme innostunein mielin kukin omille mailleen pohtimaan kukkaisasioita. Ensi viikolla tiedotamme kasvientuntijalle valitsemamme lajikkeet ja mahdollisesti tarvittavien ruukkujen tms. määrän ja laadun, ja hän hoitelee meille taimet ja muut tarpeet. Tämä tuntuu unelmaduunilta: ihmiset ovat mukavia ja aihe ilahduttava - tästä tulee hyvä kirja!

Huomenna lähden taas Valamon luostariin virittämään mieltäni kirjoittamisherkkyydelle. Aika on alkaa rustata jotain varteenotettavaa; edellisestä on vierähtänyt jo sovelias toipumistovi.

Kysymyksiä alkaa herätä

Aivan ensimmäiseksi joudun pohtimaan, kuinka laiska on laiska. Siis jos tavoitteenani on esiintyä laiskana kaupunkilaisena, saanko silti kasvattaa taimet itse siemenistä (tai sipuleista) vai onko minun tyytyminen valmiisiin taimiin?

Dilemman ratkaisua odotellessa suuntaan katseeni kirjoihin ja kuvastoihin ja lepuutan silmiäni kukissa, oi, kukissa ja niiden lehdissä, vihreissä, harmaissa ja violeteissa, kaikenmuotoisissa, pienissä ja suurissa. Kuvittelen ne parvekkeelleni aurinkoiseen kesäpäivään ja silitän sormellani niiden nukkaa.

Tämä on aina kaikkein vaikein vaihe. Mitä? Millaisia? Minä aikana kukkivia? Minkä värisiä? Mihin kohtiin?

Näiden lisäksi tämän vuoden kysymyksiin kuuluvat myös: Millaiset kalusteet? Saanko niitä ilmaiseksi vetoamalla julkaisuun? Uskallanko laittaa niitä parvekkeelle? Edellisinä vuosina olen jättänyt parvekkeen suosiolla kalustamatta, koska olen nähnyt liikaa painajaismaisia mielikuvia lapsista, jotka ovat kiivenneet tuolille ja pudonneet neljännestä kerroksesta.

Lisäksi haaveilen maustekasvien kasvattamisesta. Nyps vain ja saisin viimeisen silauksen keittolautasille ja patoihin.

Parveke hieroo unisia silmiään

Vuosi on alkanut ja katson parveketta taas sillä silmällä. Tällä kertaa tarkemmin kuin aiemmin, koska tänä vuonna parveke pääsee kaltaistensa mannekiiniksi Parvekepuutarha-kirjaan, joka julkaistaan keväällä 2007.

Aloitetaan olemassaolevuuksien havainnoinnista:

• pinta-ala n. 1 m x 3 m, avautuu kaakkoon
• seinät luonnonvalkoista tiiltä, lattia harmaata laattaa, mustat ikkunan- ja ovenpielet sekä kaide
• takaseinänä makuuhuoneen ikkuna

Huomioitava myös, että:

• asuntoa mylläävät vilkkaat lapset
• kesäisin ovi on pidettävä avoinna, koska aurinkoisina päivinä asunnossa on kuuma
• Tarhuri matkustelee toisinaan.

Näistä lähtökohdista lähden kasaamaan unelmieni parveketta. Teemana minulla on alustavasti Laiskan kaupunkilaisen kukkaniitty, ja koska tämä puutarha ei ole salainen, kirjaan parvekkeen elämää tähän blogiin.

Kaikki kommentit, vinkit ja muut yleishyödylliset havainnot ovat tervetulleita.