Wikipedia määrittelee näin:

Parveke on rakennuksen seinästä ulkoneva - yleensä aidattu - tasanne, jonne tavallisesti johtaa ovi rakennuksen sisältä.

Parveketta Suomessa kutsutaan joskus myös balkongiksi (termi on ruotsalaisperäinen).

Ranskalaisella parvekkeella tarkoitetaan yleensä parveketta ilman tasannetta. Ranskalainen parveke sisältää yleensä vain rakennuksesta avautuvan oven sekä oven takana sijaitsevat, rakennukseen kiinnitetyt kaiteet.

Wikipedia.org

Biologinen parveke

Törmäsin mielenkiintoiseen termiin. Tässä sen selitys:

"Biologinen parveke on jokaisen elämän ensimmäisiä kokemuksia. Vanhemman sylissä oleva lapsi katselee maailmaa näköalapaikalta mutta turvallisessa paikassa. Eläimet kantavat myös jälkeläisiään usein parvekemaisissa paikoissa, kengurunpoikanen kurkkii ympäristöä emonsa taskusta, joutsenen untuvikko emonsa selästä, apinavauva roikkuu äidissään milloin missäkin."

Lähde: Solveig Stenudd: Balkonger. Byggförlaget 1989.

Aihepiirien hahmotelma

Tässäpä alustava jäsennys hankkimastani tiedosta, joskin alaosioita tulee vielä lisää. Materiaalia karttuu kyllä sen verran, että karsimisen varaa on. Listaamani kasvit ovat sellaisia, joita on kasvatettu kirjan koeparvekkeilla. Tosin olen lisännyt mukaan joitain yleisiä kasveja, joita kukaan ei näytä tällä kertaa kasvattaneen - esimerkiksi auringonkukan.

1 Parvekekirjassa esiintyvät kasvit
1.1 Yrtit
1.2 Marjat
1.3 Vihannekset
1.4 Hedelmät
1.5 Kukat
1.6 Puut
2 Kasvien käyttötapoja
2.1 Lemmennostatus
2.2 Lääkintä
3 Parvekeanekdootteja
3.1 Parvekkeen määritelmiä
3.2 Parvekkeen historiaa
3.3 Parveke Suomessa
4 Historiallisia anekdootteja
4.1 Hollannin suuri tulppaanikuume
5 Katsaus kirjallisuuteen
5.1 Kirjalliset parvekkeet
5.2 Kirjalliset kasvit

Parvekkeen määritelmä

Tässä vaiheessa on tietenkin hyvä määritellä, mikä on tuo parveke, jota niin innolla olen viljellyt. Määritelmä kuuluu näin:

”Monifunktionaalinen uloke, joka elävöittää julkisivua, on tupakoitsijan viimeinen pakopaikka, tarjoaa isälle mahdollisuuden tarkkailla onko auto tallella, pimentää olohuoneen ja estää äitiä näkemästä ovatko lapset tallella.”

Lähde: Anja Kervanto Nevanlinna & Arne Nevanlinna: Fasadin henki eli arkkitehtuurisanastoa ujoille. Tammi 2001.

Sitruuna

Aina vihreänä, kukkivana ja hedelmää kantavana sitruunapuu on ollut elämänpuu ja hedelmällisyyden vertauskuva. Keskiajan kirkkotaiteessa se yhdistettiin Neitsyt Mariaan, myös valkeiden kukkiensa takia, jotka tulkittiin Marian neitsyyden ja puhtauden vertauskuvaksi. Keskiajalla sitruunasta tuli myös elämän symboli ja samalla suoja elämää uhkaavia taikoja, myrkkyjä, ruttoa ja sen sellaisia vastaan.

Sitruuna kuvaa happamuudestaan huolimatta uskollisuutta rakkaudessa. Muutenkin se on symboliikassa koettu myönteiseksi. Toisin on ollut meillä, kuten osoittavat suomalaiset sanonnat ”kuiva kuin tyhjiin puserrettu sitruuna” tai ”hapan kuin sitruunan niellyt”.

Timjami

Maustekasvi timjami (Thymus vulgaris) on toiselta nimeltään tarha-ajuruoho. Ajuruohojen tieteellinen nimi Thymus on vanha, sillä sen tunsi jo kreikkalainen luonnontieteilijä Teofrastos (372–287 eKr). Pohjana on kreikan thymós, joka merkitsee elinvoimaa, intohimoa ja vihaa.

Antiikin aikana uskottiin, että kangasajuruohon (Thymus serpyllum) tuoksu karkotti pahat henget.

Lääkeyrttinä timjamia on käytetty ties kuinka kauan. Kaarle Suuren sotajoukkojen varustuksiin kuuluivat ajuruohokeitteet kulkutautien torjumiseksi. Suomessa ajuruohosta valmistettiin yskänlääkettä vielä 1800-luvulla. Terveyskylpylöissä on siitä tehty uute kuulunut hoitojen tehoaineisiin. Nykyäänkin sitä hyödynnetään esimerkiksi suuvesissä ja hammastahnoissa.

Kasvin parantaviin ominaisuuksiin viittasi myös Shakespearen näytelmässään Hamlet (1600), jossa Ophelia sanoo isänsä kuoleman jälkeen kostoa vannovalle veljelleen Laertekselle: ”Kas, tuossa lemmikkejä, ne auttaa muistia; pyydän sua, armahani, muista mua! Ja tuossa ajuruohoa, se on järjen lääkettä.”

Kommentti näihin tekstipätkiin

Kyse on siis aineistoesimerkeistä, joista koostan lopullisen artikkelin. Näissä pätkissä olevan tiedon lisäksi kerään aineistoa myös muun muassa kasvien esiintymisestä kirjallisuudessa ja sen sellaisista.

Tällaisinaan pätkät ovat aika sekavia ja voivat vaikuttaa epämääräiseltä informaatiomössöltä.

Lisää persiljasta

Persiljaa voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. Sisältämänsä raudan ansiosta se edistää veren muodostumista. Tuoreesta persiljasta saa päivittäin tarvittavan A-vitamiiniannoksen 5 grammasta ja C-vitamiinin 30 grammasta.

Persiljan vaikuttavat aineet ovat myristisiiniä ja munuaisia ärsyttävää apiolia sisältävät eteeriset öljyt, apiosidi, magnesium, fosfori, A-vitamiini, C-vitamiini ja rauta. Apiolin johdosta persiljalla on voimakkaasti virtsan eritystä edistävä vaikutus.

Persiljalla voi hoitaa eturauhasen vaivoja esimerkiksi tulehduksen jälkeen.

Persilja

Persiljaa viljeltiin jo vanhalla ajalla Välimeren maissa. Antiikin kreikassa se liittyi sekä ylijumala Zeuksen että suurten hedelmällisyyden jumalattarien palvontamenoihin. Eräissä yhteyksissä kuten Nemean kisoissa Zeuksen päässä nähtiin oliivipuun oksien sijaan persiljasta solmittu seppele.

Kreikkalaisissa pidoissa oli tavallista, että vierailla oli seppele päässään. Alun perin sen kasvien on arveltu tuoksullaan kiihottavan ruokahalua, mutta myöhemmin seppeleen tehtäväksi uskottiin viinin lämmittämän pään viilentäminen ja krapulan lieventäminen. Toisinaan otsaseppele oli sidottu persiljoista.

Persilja on myös kilpailija haikaralle, sillä kansanuskomuksiin on kuulunut sellainenkin käsitys, että lapset tulevat persiljasta. Sitä on käytetty myös lääkekasvina ihmisten ja eläinten hoitamiseen ja myrkkyjen vaikutusten ehkäisemiseen.

Mäkimeirami

Mäkimeirami (Origanum vulgare) on sukulaisensa maustemeiramin tavoin mausteyrtti. Mäkimeiramista saadaan varsinkin pizzojen mausteena suosittua oreganoa. Suomessa se kasvaa eritoten saaristomme ulkoluodoilla ja jonkin verran Varsinais-Suomessa.

Mäkimeirami on ollut tehokas yrtti- ja taikakasvi, jonka on uskottu suojelevan naisia ja heidän vastasyntyneitä lapsiaan noidilta ja pahoilta hengiltä. Siksi lasten kylpyvettä on terästetty mäkimeiramin lehdillä ja synnyttävien äitien vuoteisiin pantu sen kukkaversoja. Sitä on myyty myös lääkkeenä apteekeissa yskän, hammas-, pään- ja korvasäryn, unettomuuden ja kuukautisvaivojen parantamiseen sekä sydämen toiminnan elvyttämiseen.

Tieteellinen nimi Origanum on johdettu kreikan sanoista óros ’vuori’ ja gános ’kaunistus’. Antiikin mytologian mukaan mäkimeirami oli kasvi, jolla lemmen jumalatar Venus paransi sankari Aeneaan nuolista saamat haavat. Jumalattaren kerrottiin poimineen parantavan yrtin Kreetalla Dikten vuorella, missä myös nuolten haavoittamat vuohet söivät sitä ja paranivat.

Parveke jaksaa kukkia

On jo lokakuu ja kesäpäivänhatut rehottavat. Susannat kuivahtivat, ja leijonankidan siirsin sisälle kukkimaan (hassua, parvekkeella se tuotti tumman purppuraisia kukkia ja nyt sisällä valkoisia, joissa on häivähdys violettia). Sääkukat ovat tehneet uudet nuput, joista osa on avautumassa.

Ja lapsena pohjoisessa näihin aikoihin satoi ensilumi...

Kirjallista osuutta karttuu mukavaa vauhtia. Taitaa käydä niin, että karsimaan joutuu viimeisillä kierroksilla. Laitan aineistosta esimerkinomaisia pätkiä tänne blogiin aika ajoin. Näillä näkymin materiaalia kertyy runsaimmin koeparvekkeilla viljellyistä kasveista; niiden nimien etymologiaa, historiallista taustaa, mytologisia merkityksiä ja sen sellaisia. Kasvit jakautuvat viiteen osioon: yrtit, marjat, hedelmät, kukat ja puut.

Aloitan esimerkit vaikkapa yrteistä mäkimeiramilla.