Vuosi parvekkeen elämää

Olen urbaani Tarhuri, tarhanani keskimääräinen kerrostaloparveke, josta näkyy kaupunki meren takana. Viljelen tarhaani vuodenkierron verran, ja tallennan mietteeni ja tekoseni tänne. Sen jälkeen parveke jää elämään Parvekepuutarha-kirjan sivuille.

tiistaina, tammikuuta 31, 2006

Valoa, valoa

Tänään on hyvä päivä: kirjoittaminen sujuu taas! Tätä se tipahdus tiesi, kuin olisi jokin solmu auennut ja langanpää löytynyt. Kieli on lankaa ja minä virkkuukoukku. Teen pitsiä, pannulappua, villapaitaa, mitä vain tahdotte.

Ja parvekkeelle laitan köynnöskrassia kaidelaatikoihin, takaseinälle kiipeilemään mustasilmäsusannaa, lattialle iso ruukku johon liljoja, tuliunikkoa ja mäkimeiramia, pöydälle kesäpäivänhattua kauniiseen ruukkuun. Sitten voisi ripustaa vanhaan pyykinkuivaussankaan amppelin, johon jotain roikkuvaista. Lobeliaa saisi valmiiksikasvatettunakin, mutta pitäisiköhän silti yrittää itse... Eli kuinka laiska on laiska?

4 Kommentit:

  • At 6:25 ip., Blogger Anna Maria said…

    Hassu yhteensattuma, itse perustin tämän vasta parisen viikkoa sitten. Laita sitten linkki omaan blogiisi, olisi mukava seurata sitä.

    Minun parvekkeeni on avoin, suunta kaakkoon, eli aurinko paistaa aamupäivän ja osan iltapäivää.

     
  • At 6:36 ip., Blogger Anna Maria said…

    Tai no, löysin sen jo itsekin. Kun ei tässä ihan ensimmäistä kertaa koneen edessä istuta...

    Mukavaa parvekkeensuunnittelua!

     
  • At 8:26 ip., Blogger Anna Maria said…

    Kiitos vinkistä, scilla. Kävin lisäämässä blogini listalle.

     
  • At 8:30 ip., Anonymous Anonyymi said…

    Harkitsin vähän aikaa ehdotuksiasi oman blogini aiheiksi mutta en viitti alottaa vielä kun se jää kuitenkin kesken.

    Nyt tiedän osittain miltä sektion jälkeen tuntuu; mulle tehtiin sellanen ja lapsen nimeksi tuli umpisuoli. Että pääsee ne miehetkin osallisiksi synnytyskivuista ;)

     

Lähetä kommentti

<< Home