Myrskyisää,

mutta vain pään ja talon ulkopuolella. Aina se on yhtä hämmästyttävää, miten hiljaisuus ja tapahtumattomuus avartavat mieltä. Vähän kuin tyhjentäisi roskiksen.

Mutta tuo tuuli ulkona hiukan arveluttaa. Koko talo tärisee puuskissa ja ikkunat natisevat puitteissaan. Jopa vessanpöntön vedenpinta huojuu tuulen mukana. (Tämä on minusta tosi outoa, mutta DI-mieheni väitti asian olevan näin. Paineenvaihtelua.)

Tuuli ja köynnöskukat eivät sovi samalle parvekkeelle. Viime kesän MM-kisojen aikainen myrsky heitteli jopa painavat ruukut hyllyiltä lattialle, ja yksi niistä sirpaloitui ennen kuin ehdin hätiin ottamaan koppeja. Tämä tuottaa lisäpohdittavaa, pitäisiköhän ottaa yhteyttä ilmatieteen laitokseen. Vaikka tuskin ne suostuvat kesänpituisia ennusteita laatimaan. Kehottavat soittamaan pikkuilmoituksista löytyvään puhelinnumeroon, jonka palveluntarjoaja käyttää nimeä Meedio-Maija tai jotain.

Valamo on kyllä erinomainen työskentelypaikka, kun siellä ei voi oikein tehdä muuta. Hautausmaalla kävin Penttiä tervehtämässä, ristiin oli tullut tuplasti uhrikyniä sitten viime käynnin. Ja se munkkien laulu! Sametinpehmeät tenorit ja baritonit soivat yhteen puhtaasti kuin barokkihuilut. Ja se hypnoottisella bassolla messuava vanha parrakas munkki! Joka ihmeen ketterästi heittäytyy maahan ja siitä taas ylös. Olisi aloitteleville karatekoille ukemin mallia.