Krassintaimia ja susannaruukku

Tässä kurkottelevat pikkuiset krassit kohti aurinkoa. Sain anopilta pikkuruisia taimia, jotka koulin parvekelaatikkoon, ja tökin lisäksi Habitecilta saatuja siemeniä. Saas nähdä, miten rehevä laatikosta tulee, kun ei tiedä, moniko siemen äityy pieneksi pensaaksi kasvamaan.

Mustasilmäsusannoja tulee niin paljon, etten millään saa niitä mahtumaan parvekkeelle. Täytynee lahjoittaa taimia haluaville. Ensimmäiset taimet ovat jo näin isoja:



Tein niille ruukkuun pajuista telineen, jota pitkin kelpaa kiipeillä.

Nyt olen kylvänyt myös kesäpäivänhatut ja leijonankidat. Sain Habitecilta tällaisen kätevän taimenkasvatuslaatikon, jonka kennot voi avata ja sitten poimia taimet suoraan ruukkuihin. Sen jälkeen kennot voi pestä ja laittaa talteen seuraavaa käyttöä varten.

Touhua ja tohinaa siis riittää, ja ensi viikolla kuopus täyttää kaksi. Synttäritkin siis tiedossa. Onneksi tuon ikäisille ei vielä tarvitse kutsua liutaa kavereita ja keksiä sitten ohjelmaa, jolla riehuminen saataisiin pysymään joltiseltaankin aisoissa. Kahdet sellaiset kun on jo kevään mittaan ollut, ja pahimmat olivat keskimmäisen 4-vuotisjuhlat, kun kymmenisen pientä poikaa juoksee päättömästi pitkin seiniä...

Siemenet saapuneet ja ensimmäiset taimet

Tarhuri ylpeänä esittää: tässä on ensimmäinen mustasilmäsusannan taimi. Tai siis yksi niistä. Ne kasvavat kohisten aurinkoisella ikkunalaudalla, pitää kohta siirtää jo ruukkuun (ensin tosin pitää ostaa niitä ruukkuja).

Siemenetkin saapuivat, ne menivät suoraan puutarhurille, eivätkä siis tulleet minulle. Mutta ne ovat siis noudettavissa.

Pariisissakin tuli käydyksi, mies sinkoili nähtävyydet sillä aikaa kun minä vain nautin ilmapiiristä. Ja niistä pienistä yksityiskohdista: auringon välkähdyksestä valkoisen tulppaanin terälehdellä valuvasta sadepisarasta, crêpenpaistajien sulavasta pyöräytyksestä sillä hassulla lastalla jolla ne levittävät ohukaistaikinan pannulle, pyhäpukuisesta perheestä kiipeämässä vanhoja kiviportaita Montmartressa, kolme tytärtä hypähtelivät pitkissä takeissaan ja kiiltonahkakengät kopisten, kaikilla niillä oli kädessä sateenvarjot, joita ne pyörittelivät hilpeinä. Kylään menossa? Isovanhemmille? Kirkosta tulossa?

Tuohon edelliseen postaukseen vielä kommentti, kun siitä voisi saada sellaisen kuvan, että olen jotenkin pro nyrkkeilyssä. Ehei, treenausmielentilani on Hilpeästi Huonoin. Liian tosissaan ei saa olla.