Vuosi parvekkeen elämää

Olen urbaani Tarhuri, tarhanani keskimääräinen kerrostaloparveke, josta näkyy kaupunki meren takana. Viljelen tarhaani vuodenkierron verran, ja tallennan mietteeni ja tekoseni tänne. Sen jälkeen parveke jää elämään Parvekepuutarha-kirjan sivuille.

maanantaina, tammikuuta 09, 2006

Parveke hieroo unisia silmiään

Vuosi on alkanut ja katson parveketta taas sillä silmällä. Tällä kertaa tarkemmin kuin aiemmin, koska tänä vuonna parveke pääsee kaltaistensa mannekiiniksi Parvekepuutarha-kirjaan, joka julkaistaan keväällä 2007.

Aloitetaan olemassaolevuuksien havainnoinnista:

  • pinta-ala n. 1 m x 3 m, avautuu kaakkoon
  • seinät luonnonvalkoista tiiltä, lattia harmaata laattaa, mustat ikkunan- ja ovenpielet sekä kaide
  • takaseinänä makuuhuoneen ikkuna

Huomioitava myös, että:

  • asuntoa mylläävät vilkkaat lapset
  • kesäisin ovi on pidettävä avoinna, koska aurinkoisina päivinä asunnossa on kuuma
  • Tarhuri matkustelee toisinaan.

Näistä lähtökohdista lähden kasaamaan unelmieni parveketta. Teemana minulla on alustavasti Laiskan kaupunkilaisen kukkaniitty, ja koska tämä puutarha ei ole salainen, kirjaan parvekkeen elämää tähän blogiin.

Kaikki kommentit, vinkit ja muut yleishyödylliset havainnot ovat tervetulleita.

2 Kommentit:

  • At 1:42 ip., Anonymous Anonyymi said…

    Onnellista matkaa! Meinasin kerran innostua chilin kasvatuksesta mutta en innostunutkaan. Se vaatii niin paljon valoa ja hoitoa. Helppoheikki minä.

    Bloggaaminen on hyvä tapa jäsentää ajatuksiaan, tekis mieli itselläkin alkaa. Loin jo tunnuksetkin, miksen alkais? Täytyy miettiä onko mulla kerrottavaa.

    t. houkuttelija

     
  • At 11:22 ip., Blogger Anna Maria said…

    Kiitos Mattiseni, nyt tämä matka alkaa tuntua erittäin todelliselta, kun on nimiä papereissa. Vähän niin kuin olis kompassi ja kartta kädessä, joskin määränpää hiukan sinne- tahi tuonnepäin vetäisty.

    Miten olis dippatyöblogi? Tai Miten selvitä hengissä kolmen alle puolitoistavuotiaan kanssa? -blogi? Mun pitäis alkaa pitää Lasten suusta -blogia, kun ne helmet aina unohtuvat.

     

Lähetä kommentti

<< Home