Taimet mullassa

Heitin sitten ne kovan onnen daaliat roskiin, kun kirvat sinnittelivät hengissä ja lisääntyivät kuin kiusallaan sotatoimistani huolimatta. Nyt pistin multiin omat taimeni ja jään odottamaan jatkoa.

Tässä lupaamiani kuvia.



Käteviä nuo taimilaatikot. Kun kennoston avaa, se näyttää tältä. Taimipaakut poimitaan yksitellen ja istutetaan väljempiin multiin. (Nämä taimet ovat kyllä jo vähän yli-ikäisiä; juuret huitelivat pitkin taimilaatikon pohjaa, mutta ei puututa siihen nyt...)



Tässä äsken nähdyt kesäpäivänhatun taimet iloitsevat uudesta vapaudestaan. Ruukkuja tuli niin monta, että lahjoitin jo osan pois, kun eivät muuten mahdu parvekkeelleni. Oikeanpuoleisessa kuvassa rehottaa ruusupapu, jonka siemenet (tai papujahan ne on) sain anopilta. Taimet kiskaisivat pituutta heti alussa kymmenen senttiä muutamassa päivässä. Jos haluaa nopeasti vihreää parvekkeelle, kannattaa viljellä ruusupapua.

Ja tässä suuri ylpeyteni aihe:



Ensimmäinen krassin kukka! Se oli tullut salaa alaoksaan, sen näki vain kun kumartui katsomaan. Laatikossa on nyt sekaisin anopilta saatuja krassintaimia ja Habitecin toimittamia siemeniä, saa nähdä kuinka kirjava puska niistä kehkeytyy. Osa kukkanupuista on violetteja - en ole aiemmin sellaisia nähnyt. Jännittävää nähdä, minkävärinen kukka niistä tulee.

Tässä uusi tuttavuuteni leijonankita:



Kovin moni siemenistä ei itänyt, mutta kyllähän noista ruukullisen sai. Pienestä näiden kukkien elo alkaa, sirkkalehdet ovat vain millin kokoisia, ja sitten niistä puskee iso kukka.

Lisää kukkia odotan, kun ne daaliatkin kohtasivat kohtalonsa.

Tämän siitä saa, kun ostaa valmiita kukkia:

kirvoja!

Daalia kukoisti hetken hehkuvan punaisena, mutta alkoi sitten voida huonosti. Ja tänään siitä putosi kastelukannuun kaksi kirvaa. Ja minähän puhalsin sotatorveen. Suopasin koko daalian, vaikka kirvat tuntuivat mieltyneen lähinnä kukkiin. (Haittaako, jos kukan multa kastuu myös mäntysuopaliuoksella?) Ruumiita tuli.

Tuli taas vahvistus vakaumukselle, että itse kasvatettu hyvin kasvatettu. (Ei taida koskea lapsia...)

Ongelmanratkaisuja

Olen tässä kasvua odotellessa saanut ratkaistuksi muutaman päätäni rasittaneen ongelman:

a) Ongelma: Kuinka laiska on laiska?

Ratkaisu: Laiskan kaupunkilaisen puutarha joka tapauksessa lavastetaan, jolloin minun ei ole edes tarpeellista miettiä omaa laiskuuttani.

b) Ongelma: Entä jos jokin asia epäonnistuu, koska en ole ammattiviljelijä?

Ratkaisu: Koska en ole ammattiviljelijä, minulla on lupa epäonnistua. Suurin osa kirjan lukijoista lienee kuitenkin samanlaisia harrastepuutarhureita kuin minäkin, joten ei ole häpeä, vaikka kaikki kukat kuolisivat ja sitten hakee kaupasta tilalle uudet.

Tällä hetkellä akuutein ongelma on kuitenkin ratkaisematta: kuka kastelee kukkani sillä aikaa kun olemme heinäkuussa perheen kanssa mummolavierailulla pohjoisessa? Täytynee turvautua pikkuveljeen, joskin sen kastelutäsmällisyys tai ylipäätään koko asian muistaminen ei välttämättä kohtaa vaatimiani standardeja.

Parvekkeen kuulumisia: krassit vihannoivat ja totuttelevat tällä hetkellä tuulen kanssa elämiseen. Mustasilmäsusannoista ahkerimmat ovat kiivenneet jo metrin korkeuteen. Kesäpäivänhatut ovat itäneet mukavasti, mutta leijonankidoista vain puolet ovat jaksaneet kohottaa päänsä mullan alta. Lisäksi olen kylvänut kesäharsoa ja ruusupapuja, joiden pitäisi kasvaa nopeasti (kun tässä niin armottoman myöhässä ollaan).

Kyllästyin muuten parvekkeen toistaiseen kukattomuuteen, joten kävin ostamassa muutaman hehkeänpunaisen daalian tuomaan väriä vihreyteen. Laitan kuvia puutarhanalustani tänne lähipäivinä.