Ongelmanratkaisuja

Olen tässä kasvua odotellessa saanut ratkaistuksi muutaman päätäni rasittaneen ongelman:

a) Ongelma: Kuinka laiska on laiska?

Ratkaisu: Laiskan kaupunkilaisen puutarha joka tapauksessa lavastetaan, jolloin minun ei ole edes tarpeellista miettiä omaa laiskuuttani.

b) Ongelma: Entä jos jokin asia epäonnistuu, koska en ole ammattiviljelijä?

Ratkaisu: Koska en ole ammattiviljelijä, minulla on lupa epäonnistua. Suurin osa kirjan lukijoista lienee kuitenkin samanlaisia harrastepuutarhureita kuin minäkin, joten ei ole häpeä, vaikka kaikki kukat kuolisivat ja sitten hakee kaupasta tilalle uudet.

Tällä hetkellä akuutein ongelma on kuitenkin ratkaisematta: kuka kastelee kukkani sillä aikaa kun olemme heinäkuussa perheen kanssa mummolavierailulla pohjoisessa? Täytynee turvautua pikkuveljeen, joskin sen kastelutäsmällisyys tai ylipäätään koko asian muistaminen ei välttämättä kohtaa vaatimiani standardeja.

Parvekkeen kuulumisia: krassit vihannoivat ja totuttelevat tällä hetkellä tuulen kanssa elämiseen. Mustasilmäsusannoista ahkerimmat ovat kiivenneet jo metrin korkeuteen. Kesäpäivänhatut ovat itäneet mukavasti, mutta leijonankidoista vain puolet ovat jaksaneet kohottaa päänsä mullan alta. Lisäksi olen kylvänut kesäharsoa ja ruusupapuja, joiden pitäisi kasvaa nopeasti (kun tässä niin armottoman myöhässä ollaan).

Kyllästyin muuten parvekkeen toistaiseen kukattomuuteen, joten kävin ostamassa muutaman hehkeänpunaisen daalian tuomaan väriä vihreyteen. Laitan kuvia puutarhanalustani tänne lähipäivinä.