Vuosi parvekkeen elämää

Olen urbaani Tarhuri, tarhanani keskimääräinen kerrostaloparveke, josta näkyy kaupunki meren takana. Viljelen tarhaani vuodenkierron verran, ja tallennan mietteeni ja tekoseni tänne. Sen jälkeen parveke jää elämään Parvekepuutarha-kirjan sivuille.

perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Siemenet saapuneet ja ensimmäiset taimet

Tarhuri ylpeänä esittää: tässä on ensimmäinen mustasilmäsusannan taimi. Tai siis yksi niistä. Ne kasvavat kohisten aurinkoisella ikkunalaudalla, pitää kohta siirtää jo ruukkuun (ensin tosin pitää ostaa niitä ruukkuja).

Siemenetkin saapuivat, ne menivät suoraan puutarhurille, eivätkä siis tulleet minulle. Mutta ne ovat siis noudettavissa.

Pariisissakin tuli käydyksi, mies sinkoili nähtävyydet sillä aikaa kun minä vain nautin ilmapiiristä. Ja niistä pienistä yksityiskohdista: auringon välkähdyksestä valkoisen tulppaanin terälehdellä valuvasta sadepisarasta, crêpenpaistajien sulavasta pyöräytyksestä sillä hassulla lastalla jolla ne levittävät ohukaistaikinan pannulle, pyhäpukuisesta perheestä kiipeämässä vanhoja kiviportaita Montmartressa, kolme tytärtä hypähtelivät pitkissä takeissaan ja kiiltonahkakengät kopisten, kaikilla niillä oli kädessä sateenvarjot, joita ne pyörittelivät hilpeinä. Kylään menossa? Isovanhemmille? Kirkosta tulossa?

Tuohon edelliseen postaukseen vielä kommentti, kun siitä voisi saada sellaisen kuvan, että olen jotenkin pro nyrkkeilyssä. Ehei, treenausmielentilani on Hilpeästi Huonoin. Liian tosissaan ei saa olla.

3 Kommentit:

  • At 7:20 ip., Anonymous Anonyymi said…

    Voi, Pariisi keväällä! Minäkin halua sinne. *kateellisena*

    Topakalle näyttää sinun mustasilmäsusannasi taimi. Minun mustasilmäsusanille kävi viime vuonna heikosti. Vein ehkä liian pienenä jo ulos ja ne taisivat kuivua. No, sitten ostettiin taimet ;)

     
  • At 9:29 ip., Anonymous Anonyymi said…

    Värähtääpä mieli, kun tarhuruuttasi ihailen, että kuinka minä tuohon pystyisin. Kerroksittain elämää täälläkin käsin mutta eipähän paljon parvekkeen ovea asunnossani näy. Se siitä käytännöllisyydestä ja urbaanista puutarhailusta. Näinpä Espoota asuttaessani voisin joskus piipahtaa ruukkujasi katsomahan -- ehkä jopa kera veljen.

    Poimitte Pariisin, mukava kuulla.

     
  • At 9:23 ap., Blogger Anna Maria said…

    Jaana, ehkä olisi kannattanut ottaa taimet yöksi sisään. Minäkin yhtenä kesänä vein rehevät taimet ulos, ja sitten tulikin kylmä kesäkuu, eivätkä ne kasvaneet yhtään.

    Vokro, piti hetki miettiä, kenestä on kyse, mutta sitten tuli lapsuus mieleen... :-) Ruukkuja on vielä sangen vähän ja taimiakaan ei kovin runsaasti, mutta tervetuloa muuten vainkin.

     

Lähetä kommentti

<< Home