Viirivehka kukkii taas

Kukkii se talvellakin, mutta vain yksinäisiä viirejä. Näin kevään tullen ja valon lisääntyessä se alkaa puskea kukkaa toisensa perään, ja ne ovat kauniita, kallan sukua.

Sain vehkan äidiltäni, joka oli onnistunut miltei tappamaan valtavan kissukseni sillä aikaa, kun opiskelin Tartossa. Vehka oli aika pieni ja kasvoi hilloämpärissä. Nyt se on melkein metrinen ja komea ilmestys, ja se on saanut pikkusiskojakin, tai toinen on yhtä iso kuin tämäkin yksilö ja toinen on pienempi. Olen jakanut vehkan kerran, ja siitä sain kaksi isoa. Pienempi vehka syntyi siten, että tyttäreni repi yhden oksan irti, ja minä syvää myotätuntoa täynnä laitoin sen ruukkuun. Ja sehän innostui niin, että jäi henkiin.

Sain ajatuksen, jonka aion kesällä toteuttaa. Siirrän toisen isoista vehkoista parvekkeelle, jossa se saa toimia pienempiensä esimerkkinä. Jospa se saisi rehevyydellään muutkin innostumaan.