Linnunlaulusta ja köynnöskrassista

Otsikon asiat eivät kuulu tällä kertaa yhteen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa krassista, mutta ilahduin parvekkeella käytyäni, kun kuulin lintujen taas laulavan niin sydäntä elähdyttävästi, että se pitää mainita myös. Se kun on aina varma kevääntulon merkki, ja valoa riittää koko ajan pidempään. Vielä kuukausi sitten oli pimeää, kun lapset haettiin hoidosta.

Ihanaa, kevät ja sitten kesä.

Ja kukkia parvekkeella.

Sitten aiheeseen.

Kun ensimmäistä kertaa kasvatin krassia parvekkeelle, lannoitin sitä heti alkuun reilusti, koska ajattelin kukkimisen tarvitsevan puhtia. Ja krassihan puski lehteä kuin pieni pensas, mutta ei nupun nuppua. Sitten silmiini sattui jostain tietoa krassinviljelystä, ja siinä sanottiin, ettei krassia saa lannoittaa, koska muuten se kasvattaa vain lehtiä...

Julistin krassin vesilinjalle, ja tuloksia seurasi. Ensin tuli yksi ujo nuppu, sitten niitä alkoi tulla useampia. Ja ne kukat! Kuin pieniä liljoja, niin herkkiä ja ihanan värisiä, keltaisia, oransseja, punaisia. Uskomattoman kauniita kuviointeja, sulin niiden edessä kuin lumi keväällä. Sipaisin niiden silkkistä pintaa sormellani, huulia vasten niiden viileää suloa oli myös kokeiltava.

Niin helppo hoitaa ja niin kauniit kukat. Siitä lähtien köynnöskrassi on saanut vihannoida parvekkeellani ja ilahduttaa niin minun kuin kylällistenkin silmiä.