Vuosi parvekkeen elämää

Olen urbaani Tarhuri, tarhanani keskimääräinen kerrostaloparveke, josta näkyy kaupunki meren takana. Viljelen tarhaani vuodenkierron verran, ja tallennan mietteeni ja tekoseni tänne. Sen jälkeen parveke jää elämään Parvekepuutarha-kirjan sivuille.

lauantaina, heinäkuuta 22, 2006

Tarhuri on palannut lomalta

Tulipa vilvoitelluksi päätä pohjoisen kirkkaissa vesissä kolmisen viikkoa, ja nyt jatkan tarhurointia. Hiukan (vain!) sydän syrjällään olen ollut kukkieni puolesta, koska niiden väliaikaishuoltajana toimi parikymppinen pikkuveli, joka on hankkinut kannuksensa sangen muilta alueilta kuin mullantonginnasta. Mutta hienosti selvisimme kaikki (paitsi perhosorkideani, joka pudotti joka ainoan kukkansa - kuulemma neljässä päivässä).

Ensin tiivistelmä:
- mustasilmäsusanna kukkii!
- kesäpäivänhatut availevat nuppuja
- krassi on kellastunut ja pukkaa siemeniä
- leijonankita viheriöi (milloinhan siihen uskaltaisi odottaa kukintaa?)
- sääkukan (viimehetkenhankintani) kukat ovat kuolleet (tuleekohan uusia?)
- ruusupapu on kukkinut poissaollessani
- kesäpäivänharsot saa unohtaa, kun eivät pysy hengissä niin eivät

Tarkemmat kuvaukset ja kuvat tilanteen etenemisestä lisään piakkoin.