Katastrofeja

Osa I:

Kamera hajosi! Ei suostu enää tarkentamaan, sirisee vain voipuneesti. Ja juuri, kun kukkiminen alkaa olla parhaimmillaan! Ehdin murehtia asiaa monta päivää, mutta onneksi minulla on näitä mukavia pikkuveljiä, joita voi huhuilla apuun hädän hetkellä. Eli kameran lainaus järjestyy.

Mutta kuvapäivityksessä on siis tällä hetkellä pieni viive.

Osa II:

Kutsumattomia vieraita! Nypin susannasta kuolleita kukkasia, kun miltei nyppäsin myös siniraidallisen pörröisen toukan. Tutkin heti muutkin kasvit ja tulos: leijonankidassa kaksi pulleaa vihreää toukkaa, kesäpäivänhatuissa yksi samanlainen, ja hatuissa myös lehtien alapinnoilla joitain litteitä pieniä valkoisia eläviä, jotka olivat syöneet reittejä lehtiin, ja lisäksi susannaruukkujen alla vilisi pikkuruisia harmaita joitain.

Muista hankkiuduin eroon ihan itse, mutta ne vihreät madot puistattivat niin paljon (työnsin pahaa-aavistamattoman sormeni yhteen), että kutsuin (noloa myöntää) mieheni hävittämään ne. Urhea mies aseistautui haarukalla ja alkoi vetää sillä toukkia irti kukasta. Ne venyivät ja venyivät, mutta eivät suostuneet irtoamaan. Mies pyöritti niitä haarukan ympärille, kunnes ne rapsahtivat irti, ja sitten ne saivat ilmalennon (4. krs:sta) pihamaalle.

Pitäisiköhän hankkia jotain myrkyntapaista? Vai elelläkö rauhaisaa rinnakkaiseloa ötököiden kanssa luonnon kokonaisharmoniaan pyrkivässä ekosysteemissä?