Vuosi parvekkeen elämää

Olen urbaani Tarhuri, tarhanani keskimääräinen kerrostaloparveke, josta näkyy kaupunki meren takana. Viljelen tarhaani vuodenkierron verran, ja tallennan mietteeni ja tekoseni tänne. Sen jälkeen parveke jää elämään Parvekepuutarha-kirjan sivuille.

keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Yrttikirjojen historiaa

Vanhin säilynyt yrttikirja on nimeltään Pen tsáo. Sen kirjoitti tarinan mukaan kiinalainen keisari Shen Nung noin 3000 eKr. Kirjassa esitellään kasveja, joiden uskottiin parantavan sairauksia, minkä vuoksi siinä on tarkasti kuvattu kunkin yrtin löytöpaikka, hoito, kuivatus, säilytys sekä sen vaikutus eri tauteihin.

Sumerit puolestaan jättivät jälkipolville tietonsa lääkekasveista savitauluilla, joiden arvioidaan olevan 2000-luvulta eKr. Heidän perinteitään jatkoivat babylonialaiset, joiden kuningas Hammurabi antoi 1800-luvulla eKr. lääketieteelliset määräyksensä, jotka koskivat muun muassa sahramia, korianteria, kanelia ja valkosipulia.

Vanhan ja uuden testamentin aikaiset israelilaiset tunsivat myös yrtit ja mausteet. Niistä kerrotaan monessa yhteydessä. Esimerkiksi israelilaisten erämaavaelluksellaan taivaasta ravinnokseen saama manna ”muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä” (2 Moos. 16:31).

Kreikkalaisen lääketieteen perustajana pidetään Hippokratesta (460–377 eKr.). Tämä lääketieteen isä paransi potilaitaan luontaishoidoilla, uskoi dieettiin, terveisiin elämäntapoihin, aurinkoon, vesihoitoon ja liikuntaan mutta myös yrttilääkkeisiin. Hippokrateen kootuissa teoksissa, jotka tosin kaikki eivät ole hänen itse kirjoittamiaan, kerrotaan arviolta 300 lääkeyrtistä. Niissä esimerkiksi valkosipulia suositellaan synnytyskipuihin, persiljaa, timjamia, fenkolia ja selleriä virtsanpoistoon ja anista ulostuslääkkeeksi.

Lähde: Aili Peltola: Suuri yrtti- ja maustekirja. WSOY 1983.