Vuosi parvekkeen elämää

Olen urbaani Tarhuri, tarhanani keskimääräinen kerrostaloparveke, josta näkyy kaupunki meren takana. Viljelen tarhaani vuodenkierron verran, ja tallennan mietteeni ja tekoseni tänne. Sen jälkeen parveke jää elämään Parvekepuutarha-kirjan sivuille.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Romeo ja Julia

Luin tämän Shakespearen näytelmän ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, kun löysin kirjastosta sen sarjakuvaversion. Luin sen sitten teininä myös ihan näytelmänä ja se oli mielestäni surullisin, ihanin ja kaunein rakkaustarina ikinä.

Sittemmin luin sen kirjallisuuden tenttiin, ja vaikutus oli laimeahko. Luin sen nyt taas, ja tajusin, miten naurettava sen tarina on. Siis koko tarinahan tapahtuu kahden päivän aikana! Eli umpirakastuminen, ero ja "traaginen" kuolema (= tyhmä ja turha nuorten kiihkeän sydänsäryn ilmaus).

Onneksi Williamin kieli on upeaa. Ja kerronta ylipäätään, kyllä se tämmöistäkin soopaa kantaa. Ehkä olen kyynikko, mutta minusta rakkaus ei ole niin sokea, että sen takia kannattaa päättää päivänsä kaksi päivää ensitapaamisen jälkeen. No, onneksi taiteen ei ole tarkoituskaan olla realistista. Ja herättäähän draama minussa paljon tunteita jokaisella lukukerralla.