Vuosi parvekkeen elämää

Olen urbaani Tarhuri, tarhanani keskimääräinen kerrostaloparveke, josta näkyy kaupunki meren takana. Viljelen tarhaani vuodenkierron verran, ja tallennan mietteeni ja tekoseni tänne. Sen jälkeen parveke jää elämään Parvekepuutarha-kirjan sivuille.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Lisää Romeosta ja Juliasta

Kirjallisuuden kaikkein ikimuistoisin parvekekohtaus löytyy William Shakespearen (1564–1616) näytelmästä Romeo ja Julia, jonka hän kirjoitti todennäköisesti vuonna 1591 ollessaan vasta 27-vuotias. Nuoren rakkauden ehdottomuudesta hänellä lienee siis omakohtaista kokemusta.

Näytelmä kertoo kahden keskiaikaisessa Veronassa elävän mahtisuvun, Montagueiden ja Capuletien, nuorista perillisistä, Julia Capuletista ja Romeo Montaguesta. Nuoret rakastuvat toisiinsa illanvietossa, mutta koska suvut ovat vihoissa toistensa kanssa, rakkaus on ehdottomasti kiellettyä. Nuoret kuitenkin vanhempiaan uhmaten päätyvät yhteen, mutta suhteella on traaginen loppu.

Romeon ja Julian tarina ei ole Shakespearen itsensä keksimä. Sen perustana on Luigi da Portan 1520-luvulla kirjoittama novelli, jonka kertoi uudelleen vähän myöhemmin toinen italialainen renessanssikirjailija, Bandello. Ranskalainen muunnelma tästä Bandellon novellista antoi sitten aiheen Arthur Broken runomuotoiselle kertomukselle, joka on ollut Shakespearen draaman päälähde.

Historiallisesti tarina ei kuitenkaan pohjautune tositapahtumiin, vaikka Veronan kaupungissa vielä ylpeillen näytellään Via Capellon varrella sijaitsevaa ränsistynyttä taloa, jossa Julia olisi asunut. Talon seinustalla on parveke, jolla seisoessaan Julia tunnusti rakkautensa Romeoon hiljaiselle puutarhalle, ja samalla myös pojalle itselleen, joka lymysi puutarhan varjoissa rakkaan Juliansa parvekkeen alla.